Viime päivinä meillä on herkuteltu. Tai lähinnä minä, Niko ja Nanni olemme herkutelleet, Peppi ja Omena ovat nuuhkineet herkkujamme ja nyrpistelleet neniään, ehkä ihan vähän maistelleet välillä ja syljeskelleet sitten suustaan. Tämä Nannin suuri herkku juuri nyt ovat karviaiset! Se on heti mukana puskissa, jos niitä menee napsimaan ja tuijottaa herkeämättä, kunnes saa osansa pensaan antimista. Eikä sille riitä yksi eikä kaksi, niitä pitää saada samaan tahtiin kuin emäntä. Keskiviikkona se ahmi karviaisten jälkimainingeissa jopa punaherukoita! Tänään se oli taas sen verran tullut järkiinsä, ettei sentään niitä enää kelpuuttanut.
Ovat muutkin silti saaneet osansa loppukesän tuoreista antimista, sillä meillä syödään myös salaattia (lehtisalaatin kovat lehtiruodit tekevät hyvin kauppansa), kaalia ja kukkakaalin lehtiä. Niin ja tietysti porkkanaa, vaikka siihen Nanni ajoittain suhtautuu kovin epäileväisesti. Voitte arvata, että keittiössä riittää seuraa aina, kun ottaa leikkulaudan esille. Ja voi niitä anovia katseita ja pettyneitä ilmeitä, kun tarkoituksena onkin ollut pilkkoa vaikka sipulia. Yritän mä aina selittää, että ”Tää on sipulia, ette te tästä tykkää”, mutta ei se oikein toimi. Vaikka totta se onkin, ei mene sipuli, vaikka sattuis lattialle tipahtamaankin – ja hyvä niin, elän käsityksessä, ettei sipuli ole koirille hyväksi. Noista maistuvista kasviksista en ole huomannut mitään haittoja, joskus saattaa porkkana tulla sulamatta läpi, jos sitä kauhean paljon sattuvat syömään, ja kaali – no, sillä on toisinaan arvattavia vaikutuksia. 🙂
Koirien karvattomuus Kangasalla on yhä lisääntymään päin: ajelin Pepin karvat nyt kokonaan lyhyeksi, näyttää paljon siistimmältä, kun kaikki karvat on suunnilleen saman mittaiset. Vain hännässä on enää pitempää karvaa, en saanut lupaa ajella sille rotanhäntää. 🙂 En ole ennättänyt sitä kameran kanssa jahtaamaan (sekään ei oikein välitä poseraamisesta), mutta ehkä ensi kerraksi… Omenakin siistiytyy ensi viikolla, kun näyttelyputki alkaa, ensi viikolla siis Tampereen ryhmänäyttely Kaupin vinttikoiraradalla, ja kuun puolivälissä reissut ensin Tallinnaan ja sitten Liettuaan (sertejä odotellessa… :)). Ja Nanniakin saisi taas siistiä, sillä tottakai kasvaa kulmakarvat ja muutkin silmänympäryskarvat ihan tolkutonta vauhtia. Sen silmät on muuten nyt taas paremmassa kunnossa, vakkarieläinlääkäri ei nähnyt niissä enää tulehduksen merkkejä. Vasen silmä on kuulemma nyt ihan hyvässä kunnossa ja oikean silmän tilanne on sama kuin ennenkin, sarveiskalvolla on samentumaa, mutta nähnee silläkin vielä jonkun verran. Pidetään peukkuja, että tilanne s
äilyisi ennallaan mahdollisimman pitkään!
Kyllä muuten aika menee nopeasti, vasta vuosi sitten Omena oli tuollainen karvakasa töpöparta pentu – Omena siis vasemmalla, varsinainen karvakasa oikealla on Nanni senhetkisessä pörrössään. 🙂
