Mikä lie laiskamato onkaan mua vaivannut, kun kuulumisten kirjoittelu on ihan vallan jäänyt. Hävettää tunnustaa, että edellinen päivitys on tehty yli puoli vuotta sitten. Pahoitteluni tällaisesta tauosta, yritän parantaa tapani.
Talveen, kevääseen ja alkukesään on mahtunut paljon tavallista karvaista elämää ja melko vähän erikoistapahtumia. Helmikuussa Omena oli Annen matkassa Minskissä Valko-Venäjällä näyttelyissä, sieltä se sai molempina päivinä arvosteluksi ERIn (erinomainen, paras ”arvosana”), muttei sen kummempaa menestystä. Omena oli käyttäytynyt ihan nätisti ja pärjännyt muutenkin pitkällä matkalla mukavasti.
Jouksujakin on Omenalla ehtinyt olla jo kahdet, toiset sattuivat sopivasti juhannukseen ja kaikille kolmelle koiralle yhtä aikaa. Siinä olikin välillä isännän ja emännän hermot kireällä, kun kolme hormooneistaan sekaisin olevaa narttua puuhaili keskenään (enempää ei tarvinne kertoa). Juhannuksen molemmin puolin reissasimme Suomessa koirat mukana. Juhannus oltiin mökillä, ja vaikka juoksut ja se, että mökkinaapurissakin oli koiria, rajoitti aika lailla koirien elämää, niin pääsivät ne kuitenkin välillä hömpöttelemään vapaana mökin pihapiirissä. Omena vastasi tämänkin reissun erikoistilanteessa, kun se pää viidentenä jalkana ympäri pihaa juostessaan pyyhälsi laiturilla ja suoraa sen päästä järveen niin, että molskahti. Siellä se räpiköi laiturin päässä surkean näköisenä, kun ehdin rantaan ja kiskomaan sitä niskasta ylös. Vauhti ei kyllä tapauksen jälkeen hidastunut ollenkaan, mutta laiturilla se kulki sen jälkeen hyvin varovasti.
Kotona koirat ovat sitten saaneet juosta vapaasti pihassa senkin edestä, vaikka kelit kun ovat olleet mitä ovat, niin aina ei kauheasti ulkoilu maita. Kaatosateessa se on kurjaa eikä huvita, ja kuumalla ei oikein jaksa – silloin on mukavampi köllähtää johonkin varjoisalle nurmikolle huilaamaan. Peppi erityisesti tykkää köllötellä varjossa, ja jos sieltä vielä löytyy vähän pitkäksi päässyttä ruohikkoa, niin sen parempi.
Nanni-parka on pitänyt huolen siitä, ettei ihan ilman sairasteluakaan ole selvitty, se poti kevään aikana niin silmätulehdusta kuin tulehtunutta anaalirauhastakin. Tällä kertaa anaalirauhanen ei onneksi päässyt puhkeamaan. Tälläkin hetkellä sen oikea silmä rähmii aika lailla, kovasti sitä on koitettu huuhdella ja kostuttaa, ettei taas tarvitsisi turvautua antibiotteihin.
Menneenä viikonloppuna olin Omenan ja Annen mukana Oulussa kansainvälisessä koiranäyttelyssä (Omena poseeraa näyttelykunnossa tämän päivityksen alkupään kuvissa). Omena sai sieltä arvostelun ERI ja SA (sertifikaatin arvoinen) ja oli junioriluokassa toinen ja paras narttu kisassa neljäs. Hienosti siis meni, varsinkin ottaen huomioon, että Omena ei ole näyttelykehässä ollut kuin kaksi kertaa siellä Minskissä, eikä sen kanssa ole oikeastaan näyttelyitä treenattukaan. 🙂 Tästä on siis hyvä jatkaa, ja tällä viikolla Omena lähteekin Annen mukana Liettuaan kahteen näyttelyyn. Pitäkää peukkuja!
Sunnuntaina oli myös Nannin syntymäpäivä, se täytti 4 v. Synttäreitä ja Omenan näyttelymenestystä juhlittiin tänään nakkikakuilla, kummallakin oli oma, teemaan sopivaksi tuunattu kakku. Peppikin sai toki nakkikakun, mutta sillä nakit oli tylsästi vain pilkottu paloiksi puuron sekaan, se kun olisi saattanut nielaista nakit muuten kokonaan. 🙂 Hyvällä ruokahalulla hävisivät kakut parempiin suihin. Näihin herkullisiin tunnelmiin lopettelen tällä kertaa, toivottavasti palaan nopeammin kuin puolen vuoden päästä. 😉
