Nanni uudenvuodenaattona 2012
Nappisilmän koiruudet näyttävät taas viettäneet loppuvuoden virtuaalista hiljaiseloa. Osittain sysään syytä sille, että syksyn edetessä työmaan pöpökuorma alkoi taas vaikuttaa, ja pitkään olin hieman puolikuntoinen, kunnes sitten sopivasti juuri ennen joulua flunssa pukkasi päälle ihan tosissaan. Aloittelimme siis joululomaa hyvin rauhallisissa tunnelmissa, tai… Minusta oli aika lailla veto poissa, mutta koirista kyllä virtaa löytyi. Omenalla alkoi juoksut vähän ennen joulua, onneksi se sentään suurimmat Nannin kanssa hurjastelutarpeensa oli saanut tyydytettyä jo ennen joulunpyhiä. Seuraavia juoksuja saadaankin sitten odottaa taas puolen vuoden päästä, meillä siis riittää viuhketta niin jouluna kuin juhannuksenakin. 🙂
Joulun välipäivätkin menivät huilaillessa, onneksi on tuo aidattu piha, niin koirat saavat ulkoilua ja touhua, vaikka ei aina itse niin jaksakaan ulkoilla. Vaikka täällä oli kyllä aika vilpoisia kelejä joulun aikaan, joten hirveän kauaa ei varsinkaan Peppi ulkona viihtynyt, eikä aina edes lähtenyt nuorempien mukaan pihalle, vaan kävi vain eteisen ovella katselemassa sen näköisenä, että ei kai se emäntä tosiaan luule, että hän viitsi lähteä tassujaan palelluttamaan, kun ei kerran ole hätäkään. Nannia ja Omenaa ei kylmyys niinkään hidastanut, vaan ulos oltaisiin oltu lähdössä aina, kun joku vaan sattui ulko-oven lähellä liikkumaan. Sisälle vaan piti sitten päästä nopeammin, kun tassuja alkoi palella.
Omena uudenvuodenaattona 2012, häkissä on turvallista nukkua
Uusi vuosikin sujui aika rauhallisesti, vaikka paukuttelu alkoikin jo hyvissä ajoin ennen luvallista aikaa. Muutaman kerran piti Omenan ja Nanninkin vähän haukahdella, eikä Omena oikein ulkona viihtynyt, jos paukahtelua kuului (piti paukkuja jopa vähän paeta auton alle turvaan), mutta suurimman osan aikaa koirat kyllä ottivat ihan lunkisti. Paukuttelun jälkeen raketeista oli kyllä Omenalle paljon riemua, siitä oli suunnattoman hauskaa juosta pitkin pihaa löytämänsä pahvisen raketinpalan kanssa, kun emäntä yritti turhaan houkutella sitä luovuttamaan saaliinsa (ei hirveästi tehnyt mieli antaa sen niitä nutustella, ties mitä kaikkia myrkkyjä niissäkin on). Tämänkertaiset kuvat ovat uudenvuodenaatolta, hämärässä kännykkäkameralla otettuja, joten laatu on todellakin sen mukainen. Tein niistä sitten tuollaisia ”vanhahtavan” näköisiä, että kehtasin niitä tänne näkösälle ylipäätään laittaa.
Peppi uudenvuodenaattona 2012, vielä pitkässä turkissa
Tämä vuosi on alkanut turkkipuuhilla. Nannilta leikkasin jalkakarvat aivan lyhyiksi, ettei niihin kertyisi niin paljoa lumipaakkuja (mitäpä se koristekarvoilla liehumassa tekee). Pepin puolestaan parturoin niin päästä, korvista, jaloista, kyljistä kuin mahan altakin lyhyeksi. Raukka ei taida oikein arvostaa uutta, kevyempää karvoitustaan, vaan näillä nollakeleilläkin se käy ulkona juuri ja juuri tarpeillaan kääntymässä. Mutta eipä sitä viitsi pitkässä turkissakaan pitää, kun harjaaminen ei kuulu sen lempipuuhiin, joten turkki kerää vain takkuja.
Kohta puoliin luvassa lienee myös Nannin nyppiminen, ehkä siis seuraavalla kerralla lisää karva-asioita. Siihen asti… Hyvää tätä vuotta!
