Omena on ollut kotona nyt kolme päivää, ja kaikenlaista uutta ja jännittävääkin on jo tullut vastaan. Perjantaina kävimme naapurin pihassa esittäytymässä naapurille ja tutkimassa paikkoja. Samoin toissapäivänä kävivät ensimmäiset vieraat ihastelemassa söpöä pikkuhauvavauvaa ja rapsuttelemassa ja totuttamassa vähän hulinaankin, yhtäkkiä kun olikin neljä uutta ihmistä ihmeteltävänä. Hienosti Omena otti tilanteen haltuun ja haisteli (ja maisteli) pian jo uusia varpaita. Isompien koirien piti tietysti vähän haukkua tulijoita, kuuluhan se nyt niitten mielestä tapoihin.
Eilen päästiinkin sitten haukkumaan ihan kunnolla, kun saimme yllätysvieraita, jotka kehtasivat soittaa ovikelloa. Meillä on varsinkin Peppi ilmeisesti sitä mieltä, etteivät isäntä ja emäntä kuule ovikellon soittoa, joten sen pitää ilmoittaa asiasta hurjalla haukkumisella. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä, joten Nanni on tämänkin talon tavan oppinut jo varhain. Aika näyttää, missä vaiheessa Omena liittyy kuoroon, nyt se oli lähinnä hyvin hämillään, kun sen makeat unet keskeytyivät kauheaan rähinään.
Nanni on ollut kovasti kiinnostunut Omenasta ja sen touhuista, mutta luontaisen epäluuloisena ja jo hieman huononäköisenä se lähestyi uutta tulokasta aluksi hyvin vaivihkaa takaapäin. Nyt on kuitenkin vaihvihkaisuus jo tiessään, pihalla mennään peräkanaa täyttä kyytiä, välillä kisaten lelusta ja välillä ihan muuten vaan. Omena on myös kehittänyt hyvän taktiikan: jos se meinaa jäädä alakynteen tai väsähtää, se lyö itsensä pitkin pituuttaan maahan, yleensä vielä johonkin ruohomättääseen, maastoutuu siis. 🙂 Ja kun Nanni kohteliaasti lähtee kävelemään poispäin, niin ei kun uudestaan perään vaan.
Pureskelu tuntuu olevan suurta huvia Omenalle, ja niinpä meillä onkin levitelty koirien puruluukenkiä pitkin alakertaa. Niistä, ja muustakin purtavasta Omena nautiskelee täysin siemauksin. Hampaita pitää toki kokeilla myös kaikkeen ei-niin-sallittuun, kuten isännän kenkiin, emännän houusunlahkeisiin ja tietysti sormiin ja varpaisiin.
Tänään kävimme myös ekaa kertaa hihnan kanssa ”lenkillä”, eli pyörähtämässä n. 100 metriä takametsässä. Otin Nannin mukaan suunnannäyttäjäksi, ja hienosti Omena kulkikin mukana kuin vanha tekijä, mitä nyt muutaman kerran piti koittaa pureskella omaa ja Nannin hihnaa.
Niin, puntarissakin tänään käytiin. Omena painoi 2,4 kg, siitä on hyvä lähteä seuraamaan pikkuisen kasvua. Muilla koirilla onkin edessään kutistusoperaatio, pikkuisen näyttivät molemmat pulskistuneen. No, Nanni saa nyt ainakin teholiikuntaa, kun juoksee Omenan kanssa pitkin pihaa. 🙂
Nyt meillä alkaa olla tältä päivältä rauha maassa, kun kello alkaa lähestyä puolta yötä. Koirat nukkuvat kuka missäkin – Omena tuossa lattialla minun vieressäni. Seuraavaan kertaan: koiramaisia unia!
